Paluu tokokehiin

14.46

Vajaa vuosi sitten, 17.6.2012, kävimme viimeksi virallisessa tokokokeessa.
Sen jälkeen taisimme käydä yhdessä epävirallisessa, jos oikein muistan.
Tauko on sisältänyt treenaamista, ohjaajan pohdintaa, uudenlaisia tapoja, tekniikoita. Malttia, kokeilua, vireen etsimistä. Ja eilen, 15.5 keskiviikkoiltana, me palasimme kehän nauhojen sisäpuolelle Jokimaalla tokocupin merkeissä.

Kisanomaisia treenejäkään ei ole juurikaan vedetty, ja tässä kokeessa meillä oli selvä tavoitteet:


  • Koira ei paineistu, vaikka jokin/jotkin liike/liikkeet menisi mönkään
  • Ohjaaja ei vaivu epätoivoon ja säilyttää iloisen asenteen
  • Kummallakin on hauskaa, koe vedetään kunnialla loppuun asti
Pisteet eivät paperilla päätä huimanneet: tulos jäi saamatta parin hassun pisteen puuttumisen takia. Kuitenkin itse suoritus kertoo tässä tapauksessa huimasti enemmän, ja olenkin iloinen, kun Sussu oli seurana paitsi kuvaamassa, myös pitämässä minut aisoissa. Laitan videomatskua näkymään myöhemmin, kun saan sen kätösiini. Hermostuneisuuteni ennen koetta veti vatsani umpisolmulle, ja tulipahan ainakin testattua, kuinka Nauru suhtautuu hyvin stressaavaan ihmiseen remmin toisessa päässä (voin kertoa, että ei mitenkään..) Toukokuun lopussa pääsemme onneksi uudestaan epistelemään!

Paikkamakuu: Vaikka Kidalla on hyvin vahva paikkamakuu, minua jännitti. Hyvinkin menneisyydestä tuttu vieressä makaaja aiheutti Kidan osalta pientä kuikuilua, mutta se ei siltä häirinnyt suoritusta loppujen lopuksi. Ei Kida liikahtanutkaan, vaikka ko. koira nousi paikaltaan. 10
Seuraaminen:
Kidan kisaseuruu tuppaa olemaan aina lahnailua. En ole keksinyt, miten minun pitäisi viritellä koiraa, tai mitä tehdä ennen suoritusta, jotta seuruu olisi priimaa. Tosin viimeaikoina kontaktinhaku on muutenkin ollut laiskaa ja seuruu ei lainkaan mieleeni, joten en voinut odottaa supertulosta kehässäkään.
Liikkeestä istuminen:
Alun seuruu hieman levoton, ja istumaan käyminen hidas. Vahvistelua, siis jotta nopeutta saataisiin lisää. Olen ollut laiska perfektinistisuuden osilta ko. liikkeen kanssa. 9
Luoksetulo: Omaan makuunikin turhan hitaat siirtymiset. Eiköhän pieni stressikärpänen Kidaa kehässä pureskellut, kun ei 100% itsestään antanut.  8
Ruutu: Olen tästä niin_onnellinen.
Alun "missä ruutu" harjoitus on tosiaan tehnyt tulosta, ainoa vaan, että mokasin sen itse. Koira katsoi väärään suuntaan, ja minä idiootti kehuin siitä. Fiksua, eikö? Luulin sen vilkaisseen ruutua kohti, mutta jälkikäteen ajateltuna voin todeta, että paskanmarjat. Kun lähetin Kidan ruutuun, se meni sinne, minne oli katsonutkin (ja mistä olin kehunut) - kehänauhan ylitse. Hopsis. Uusi yritys: missä ruutu --> Kida katsoi oikeasti eteenpäin --> Valmis, ja lähetys ruutuun. Ja tulos oli täysi kymppi. Ruutunauhojen sisäpuolelle, maahan vasta kun käsky kävi, pysyi siellä, kunnes sivulle huudettiin. Olin niiiiiin iloinen suorituksesta, ettei harmittanut, vaikka alku menikin mokani vuoksi pieleen, ja paperille numeroksi iskeytyi 0.
Hyppynouto: Hirmuisen hidas. Vaikka Kida on todella innostunut kapulasta, metsku on selvästi vienyt sen innokkuutta noudon palauttamiseen. Kaikenlaiset vauhtitreenit palautuksissa ovatkin nyt tervetulleita! Ja lisäksi tässä kokeessa neiti näyttää olevan sitä mieltä, että perusasento voi olla aivan vino palauttaessa. Juu, ei voi. Voin tosin syyttää tästä(kin) itseni, en ole tarpeeksi syvälle paneutunut naksuttimen kanssa sivulle palauttamiseen, kun tein vaihdon eteentulosta perusasentoon. 7.
Metallinouto: Odotettu nolla. Meni metallille (oikein vapisi lupaa odottaessaan, joka on lupaavaa!), mutta havaittuaan esineen vieraaksi, ei ottanut suuhun. Pitäisi treenata vierailla metskuilla. Lupasin jo ennen kehää, ja itseasiassa jo eilen, että jos Kida ei lähde palauttamaan metskua, keskeytän liikkeen heti ja teen tilanteesta niin iloisen, ettei se vain pilaa loppusuoritusta epäonnistuneen fiiliksen takia. Katsojat pitivät minua ehkä sekopäänä, kun kehuin ja ylistin väärin toiminutta koiraa, mutta iloni ei ollut turhaa. Koe jatkui korvat hörössä. 0
Tunnistusnouto: Krhm, liikettähän olisi ehkä voinut treenata ennen kilpailemisia, vaikka sanonta kuuluukin "lahjattomien treenaamisesta". Kida lähti hyvällä innolla kapuloille, mutta kas vain, yksi asia on unohtunut. Niihin vieraisiin kapuloihin ei tarvitsisi koskea. Väärä kapula kävi suussa ennenkuin neiti lähti palauttamaan oikeaa, jonka vuoksi liike nollaantui. Ja perusasento oli vino, jälleen. Sitä olisi voinut kutsua etuasennoksi. 0
Kauko-ohjaus: Koirani näytti pupujussilta! Istumaan nousut olivat hyvät, samoin nousut seisomaan, mutta seiso-istu ja seiso-maa vaihdot olivat rumia. Ei mitään riemuloikkia, mutta eteenmenoa tuli vähän kuitenkin, vaikka kurtistin kulmiani rumasti pönöttäessäni muutaman metrin päässä. 8
Kokonaisvaikutus: 8½
Yhteensä 187½p (VOI0), ruudun kanssa olisi ollut 227½p, eli VOI2. Kyllä neiti nytkin kolmanneksi sijoittui, haha!

Näin, missä on petrattavaa, mutta ennenkaikkea pääsimme tavoitteeseen. Kidan ilme oli iloinen kokoajan, ja vaikka sitä selvästi jännitti (näin kertoi haahuilu), se teki työt kunnialla. Minun jännitys otettiin aisoihin ennen kehää, ja kykenin olemaan tsemppaava, iloinen, kannustava ohjaaja alusta loppuun asti. Tavoitteenani voisi olla hymyillä aina koko kokeen ajan, jotten vain muuta olemustani millään muotoa negatiiviseksi. Minulle jäi hyvä mieli, ja ehkä jopa optimistinenkin. Jopa tällä tuloksella (ja tällä treenimäärällä) pisteet olivat paljon premmat, kuin vuosi sitten.

Joskus kannattaa vain ottaa aikaa ja katsoa asioita uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.


Mites nämä turinat sitten?

2 kommenttia

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat