Lohja, KirSun (olihan se noin?) kenttä ja agilityepikset. Päivän piti koostua virallisesta tokokokeesta, korkkaamisesta Naurun kanssa, mutta neiti on sen verran tuoksuinen herraskoirien kirsuun vielä, että näin parhaakseni perua lajin karkelon. Paikkamakuu olisi voinut olla epämiellyttävä uraansa aloittelevien (ja jo vähän taivamapien) karvakavereiden kesken. Colhu ei kuitenkaan häiriintynyt neidin jälkihajuista kovinkaan pahasti pellolla rällättäessä, pienesti vain ynisi, mutta eiköhän päätös ollut ihan kaikkien edun mukainen.

Lähdettiin sitten aussievoimin Lohjan agilityepiksiin eilen. Kida juoksi kaksi rataa kisaavissa, Nauru taas korkkasi hommat supermölliradalla. Kida oli... kovin kiihkeä, joka paikassa. Ääntä riitti ja vipinää riitti, ja radalla se yllättikin minut kepeillä jollottaen minulle kuin beagle tai vähintäänkin kojootti keppien sisäänmenolla. Neiti ei vaan jostain syystä ajatellut vauhdeissaan koko estettä, ja kun turhautuneena äyskähdin sen nimen, tuli paimen ulvomaan jalkani juureen. Pienen hetken olimme kumpikin vähän hölmistyneitä, ennenkuin jatkoimme matkaa. Ekalla radalla keinu myös aiheutti pienen draaman kiellon muodossa, eikä esteen lukitseminenkaan onnistunut toivotulla tavalla. Hommat korjattiin toisella yrityksellä, mutta siellä K päätti, ettei eteenmeno ehkä sittenkään ole hänen vahvin taitonsa. Yeah, right.




Naurua ei - yllättäen - stressannut kilpameininki ja hulina. Siitä oli ihan hauskaa repiä kanssani lelua ja mussuttaa nakinpalasia, kieriä välillä selällään pehmoisella tekonurmella. Ensimmäisellä radalla varmistelin aika paljon, joka kostautuikin: en ehtinyt tarpeeksi edelle putki-hyppy-hyppy-putki-suoralla, ja yhdestä hypystä vilistettiin ohitse, tuloksena vitonen. Vaan neljänsiksi sijoituimme sillä!

Toisella radalla uskalsin jo antaa sinisen enemmän suorittaa, ja hienosti tuo sen tekikin. Irtosi ja luki esteitä moitteettomasti! Rata sössääntyi heti alkuunsa, kun Nauru päätyi vahingossa liikaa taakseni putki-käskyn jälkeen, tuloksena väärä putken pää. "Näitä pimeitä putkia me on harjoiteltu kovasti, ehkä mun pitää tehdä nyt se!" Silti superi ja nopsakin rata, yhden riemukkaan haukahduksenkin Nauru päästi, kun oli niin siistiä. Satu vielä kiltisti palkkasi maalihypyn takana!




Sadusta puheenollen, team Satu&Colhu pärjäsivät hienosti toisissa möllikokeiluissaan, vaikka viime treeneistäkin hurahtanut hetki. Onnittelut kaksikolle tätäkin kautta, huikean vauhdikasta menoa! Marja ja Kiida hattua Himoselle ja Solhulle nostavat!

Illalla oli Tapsan yksityishuomion aika. Johan punainen noutaja makasi kanssamme sängyllä leffaa katsomassa, mutta ajattelin lyödä aussiet Oonan kouraan iltapissatuksille ja mennä itse ihan kaksin Tapsan kanssa. Onhan se niin mahtava tyyppi, perjantaina pääsee hän parrasvaloihinkin loistamaan....