Olitpa valmis tai et, vuosi vaihtuu aivan kohta. Kammottavaa.
Perinteisesti on aika kääntää katse menneeseen vuoteen, vilkaista mitä silloin tuli suunniteltua ja suunnitella vähän lisää, vaikka tunnetusti nuo pienet tavoitteet ja unelmat eivät aivan kasassa pysykään.





Viime vuoden kirjoitelman voi kurkistaa täältä. Kerätään kuitenkin tätä mennyttä vuotta koskevat asiat esille.

Kida:

• VOI1, EVL
• Itsenäiset kepit
• MAXI2, ehkä jopa MAXI3
• Koiratanssi
• MEJÄ
• Paimennus
• Pysyminen terveenä, iloisena ja hyvinvoivana, kunniallisena koirakansalaisen

No, tokotavoite ei ihan mennyt nappiin. VOI1-tulosta ei hellinnyt lukuisista treeneistä ja yrityksistä huolimatta ja sen sijaan menimme kesällä tauolle tykkänään koko lajista. Kaikki tavoitteet ovat jäissä aikaan X asti. Tilanne tuli rallytoko, jolla pyritään hakemaan kivuutta tokomaiseen kilpailutilanteeseen - ja vähän taas malttia, sillä agilitypuolen kiihkeys on kantanut mukanaan melkoista menoa ja äänenkäyttöä.

Itsenäiset kepit... on melkein saatu. Viimeinen keppiväli aiheuttaa välillä harmaita hiuksia. Kidalla on vähän kummallisia ajatuksia, joihin en ole vielä päässyt niin syvälle kuin olisin toivonut. Parhaani teen ja jokaisen treenin jälkeen katson tilannetta taas aivan uudelta näkökannalta. Kepit ovat kuitenkin nopeutuneet ja itsenäistyneet valtavasti. MAXI2-tavoite toteutettiin!

Koiratanssi jäi suunnitteluasteelle, kappale on valittuna ja temppuja opetetu, mutta kokonaisuus on jäänyt kasaamatta.

Rehellisesti, emme mejästelleet yhtäkään kertaa... apua. Sen sijaan metsä-ja peltojälkeä teimme, samoin esine-etsintää.

Paimentamassa kävimme myös. Omistaja ei kuitenkaan ole hommasta niin syttynyt, että tuosta mitään vakioharrastetta tulisi. Silloin tällöin kyllä, varsinkin kun Kidan paimennustavasta tykättiin erittäin paljon ja sillä näyti olevan hauskaa lampailla.

Terveenä neiti on pysynyt ja ollut fiksukin, mitä nyt välillä aiheuttanut harmaanhaituvaisia hiuksia. Kukapa ei.



Tara:

• MEDI2
• TK1/AVO
• MEJÄ
• Parit näyttelypyörähdykset

Noniin. Hävettää.
Tapsa ei noussut kakkosiin, sen sijaan kailpailu loppui miltein kokonaan. Muutama kisa olisi tarkoitus käydä, mutta koska neidin kintut alkoivat osoittaa kulumisen merkkejä, oli aika pistää tämä rankka harrastus nurkan taakse. Kyllähän Tapsa vielä treenejä tekee, muttei yhtä paljon kuin ennen ja niiden rankkuustaso on alhaisempi. Hyppäri-kisa olisi kuitenkin tarkoitus vielä käydä, sillä huolellisella kropan huollolla mitään jäykkyyksiä ei ole.

Tokoilemista emme ole edelleen virallisella tasolla korkanneet tuon innokkaan ääntelyn vuoksi, johon en jaksa paneutua sen syvemmin. Tara kävi kokeilemassa myös rallytokoa, jossa ongelma oli samanlainen. Olemme kuitenkin treenailleet tokoa, myös AVO:n liikkeitä.

MEJÄ:ssä sama kuin Kidan kanssa - ei sitten mitään. Sen sijaan myös Tapsa teki hienoa jäljestystä enimmäkseen pellolla, mikä on ollut iloinen asia. Se tykkää käyttää nokkaansa.

Näyttelyissä emme käyneet, mätsäreissä pari kertaa kyllä. Taralla on aina hauskaa kehässä, joten sen kanssa voisikin pohtia virallisia, vaikkei tuo kummoisen näköinen olekaan. Söpö kuin mikä, muttei käy ehkä showpuudelista.



Itselleni kirjoitin seuraavanlaisen tavoitteen:

• Luustoltaan ja muutenkin terve koira
• TK1
• MAXI1
• RTK1
• Haun ja jäljen treenaaminen
• BH
• MH-luonnekuvaus 
• Näytteyistä väh H

Eiköhän siinä riitä vuodelle tavoitteita - katsotaan, mihin kaikkeen päästään. Ensimmäiseen vastauksen saa jo n. viikon päästä (APUA) ja se kertoo paljon, mitä tuleva tuo tullessaan. Hyvä mieli tekemisessä on pidettävä, rennoin rantein sopivan vakavasti suunnitelmissa tehdä, mutta tiukkapipoisesti ei. Tavoitteena myös päästä joukkueessa SM-kisoihin tokossa kesällä - joukkueessa olemme jo, mutta kisavarmuutta ei vielä ole sataprossaisena.

Kaikkein eniten toivon tuota terveyttä. Mikään ei ole niin hieno saavutus kuin terve elikko!



Kida:

• Saadaan tekemiseen entisestään riemakkuutta
• MAXI3
• Sataprossaiset kontaktit ja lisää varmuutta kepeille
• RTK1
• Tokokoetilanne taas maistumaan
• Jälkeä
• Koiratanssiesitys viim. loppuvuodelle
• Vedon aktiivinen harrastelu

Kidan kanssa pitäisi myös muistaa höllätä niitä tavoitteita ja pitää hauskaa. Tokossa myös pitää säilyttää taitoja yllä, vaikkei suurta kisatavoitetta nyt olisikaan. Ylipäänsä pitäisi vain saada oma tekemisen moodi täydelliseksi Kidalle, vaikka onhan meidän meno parantunut koirakkona kokoajan vain entisestään.



Tara:

• Pysyminen mahdollisimman terveenä ja skarppina
• MEDI2
• Jäljestäminen
• Haku
• Parit näyttelypyörähdykset vetskukehissä

Tapsa tapsainen kunhan pysyy virkeänä, menohaluisena ja pöljänä itsenään niin kaikki on hyvin. <3

Itselleni.... voisin toistaa samat tavoitteet kuin viimevuonna. Se oli aika hyvä tiivistys siitä, mihin kouluttajan pitäisi pyrkiä kokoajan vaan paremmin.

Huomenna se sitten koittaa! Jouluaatto! Ihana juhla pimeyden keskellä! Me lauman kanssa aiomme mennä pariksi päiväksi äitini nurkkiin maaseudulle ja siitä seuraa hiljaisuutta vuoden loppuun saakka, jolloin on aika laittaa kasaan mennyttä vuotta ja suunnitella seuraavaa. Kävimme vielä tänään puhkumassa viimeiset treenit hallilla ja olen hirmuisen tyytyväinen kaikkien työskentelyyn. Oikein hyvä päätös puuhailulle ennen pyhiä, jolloin tarkoituksemme on lähinnä syödä (koska ruoka on hyvää) ja loikoilla, koska nukkuakin pitäisi muistaa.

Rasmuksen ja Orionin blogissa oli haaste raapusteltuna. Joulun kunniaksi pitäisi kiittää viittä (5) henkilöä. Haluan käydä tuumasta toimeen ja kiittää nimenomaan ihmispersoonia. Eläimet taatusti tietävät paikkansa elämässäni ja sydämessäni saaden kiitosta niin usein päivittäin, ettei heitä tarvitse tässä muistaa - eiväthän mokomat osaa lukeakaan!

Henkilö 1 - Äiti

Äiti ansaitsee näääääääääääin ison kiitoksen, kasan haleja ja vähän aaltoja päälle. Hän on aina tukenani. Hän avustaa hurjasti mahdollisuuttani harrastaa, hoitaa tarvittaessa koiriani. Kuuntelee itkuni, kuuntelee kiukkuni, avustaa ja auttaa aina niin paljon kuin osaa. Olen hirveän ylpeä äidistäni ja onnellinen, että suhteemme on näin toimiva. Joulu on parasta aikaa juurikin äidin takia, hän se minulle kaiken sen tunnelman on opettanut kynttilöiden polttelusta lähtien. Äiti on valoisa, optimistinen henkilö ja toivon kykeneväni joskus samanlaiseen ajatteluun ja elämäntyyliin kuin hän. Kiitos. <3

Henkilö 2 - Oona

Luonnollisesti myös Oona ansaitsee suuren kiitoksen. Hän se jaksaa olla tuossa, vaikka joskus
dramaattiset persoonamme ottavat yhteen. Hän myös lenkitti koiriani, kun minä jumitin pitkiä päiviä koulussa, hän on apulaisena kisoissa ja aina valmiina lähtemään treenejä kuvaamaan. Monessa paikassa olisi ollut yksinäistä ilman hänen seuraansa. Lisäksi Tapsa haluaa kiittää henkilökohtaista orj----.... palv----... hoitajaansa! Muutkin koiruudet saavat häneltä huimasti extrakohtelua, josta ne luonnollisestikin vain nauttivat. Kiitos. <3

Henkilö 3 - Satu

Satu on yksi tämän vuoden parhaimmista tuttavuuksista. Kiitos kovasti luottamuksestasi, jonka osoitit valitessasi minut kouluttajaksenne. On ollut ilo katsoa kehitystänne ja olen ylpeä, minkä olette saavuttaneet jo tähän mennessä. Lisäksi haluan kiittää kaikista lenkeistä, joita olemme metsässä talsineet. Pieni nuotioseikkailummekin sai oman siivunsa sydämessäni, se täytyy toistaa joskus hieman.. kuivempien puiden kera. Olet kuunnellut murheitani ja minulla on hirmuisen mukavaa kanssasi. Nauru myös on edelleen sitä mieltä, että hän ja Colhu menevät isoina naimisiin. Kiitos. <3

Henkilö 4 - Laura L.

Tietenkin haluan kiittää Naurun toista omistajaa, sen sijoittajaa, erikseen. Hänen ansiostaan olen päässyt mukaan taivaallisen mukavaan aussieporukkaan (joista jokainen ansaitsisi myös kiitoksen!) ja saanut kalenteriini kirjattua ties kuinka monta hauskaa häppeninkiä ensi vuodelle. Kiitos luottamuksestasi, jonka osoitit uskaltamalla Naurun minulle. Toivon, ettemme tuota pettymystä missään vaiheessa. On myös ihana tietää, että joku fiksumpi on aina paikalla, kun tarvitsee apua mm. treeneihin tai terveyspuoleen liittyen. Kiitos. <3

Henkilö 5 - Essi

Essi ansaitsee myös kiitoksen erikseen. Essi on myös uusi tuttavuus tältä vuodelta ja olen hirmuisen iloinen, kun olemme tutustuneet. Kanssasi on hauskaa viettää aikaa ja olen kiitollinen luottamuksesta, jonka osoitit saapuessasi käymään ensimmäistä kertaa Foxin kanssa. Ihanaa, jos osasin olla avuksi. Leffailtamme ja elokuvassa käyminen olivat erittäin hauskaa rentoutumista, joista muistelen lämmöllä. Tulevaisuudessa toivon lisää yhdessäoloa - myös treenikentällä! Kiitos. <3

Lisäksi kiitoksen ansaitsee juurikin kaikki Wirneen-porukkaan kuuluvat, kaikki joiden kanssa olen runsaasti lenkkeillyt, treenannut tai istunut iltaa. Kiitokset Joensuun porukalle parista seikkailusta, kiitokset kaikille kursseilla olleille ja niistä kiinnostuneille. Kiitokset kaikille kouluttajillemme, kiitos kaikille blogini lukijoille ja ahkerille kommentoijille. Kiitos Sumu-hepan omistajalle hienosta vuokrahevosesta ja kiitos koulukavereille hauskoista arkimyllerryksistä. KIITOS. <3

Lumi otti ja lähti miltein samantien, kun se oli pudonnut maahan. Sinänsä mukavaa, sillä rollaattorilla ajelu on huomattavasti helpompaa hiekkapohjalla, vaikka kyllä joulukuu tuntuu perin ankealta ilman valkoista kerrosta valaisemassa. Yksikin ilta taapersimme lenkkireitillä, jonka valot olivat jostain syystä ennen aikojaan sammahtaneet. Nenänsä eteen ei nähnyt, ainoat valopisteet tuikkivat Naurun ja Taran kaulapannoista ja piti vaan toivoa, ettei kukaan kovin ympäristöön soluttautuneena hiljaa kömmi vastaan. Lisäksi inhoan tätä märkää kylmyyttä, joka luikertelee vaatteidenkin alle.

Lukijoia ropisee lisää, mutta samalla tuntuu, että oma ehtimiseni tämän blogin kanssa vähenee. Suuret pahoitteluni asiasta! Joulukalenteri syö niin paljon kirjoitusaikaa ja muuta kikkailua, niin itse pääpointti, blogien isokiho, jää liian vähäiselle huomiolle. Asia korjaantuu pikkuhiljaa, harkitsen pienen joululoman pitoa pyhien nurkilla, sitten onkin aika pystytellä kauan luvattua arvontaa. Malttakaa vielä pysyä henkseleissänne. :)

Viikolla 48/49 yritin reippaana pitää lenkkipäiväkirjaa haasteen toivomalla tavalla, vaikka hiemanhan tämä ontui. Yllätyin kuitenkin positiivisesti miten mainioihin suorituksiin kykenin, vaikka niskassa hönkii koulutöitä vino pino, deadlinet on tällä tai ensi viikolla. Viimeviikon treenien määrä oli minimissään eikä tälläkään viikolla ajan kanssa hurrata, mutta onneksi sitten alkaa joululoma. Voi pyhittää pari viikkoa ihan vaan koirien kanssa puuhastelulle ja kehittämiselle.

TO: Aamulla 40min lenkki, päivällä 35min lenkki ja illalla 45min lenkki. Kaikki luonnollisesti vapaana vaihtelevissa maastoissa. Mukana vain aussiet, sillä Tara oli tuolloin äitini luona hoidossa.
PE: Aamulla 30min seikkailu lähipellolla + pallon heittelyä. Iltapäivällä koiruudet lenkitti Oona, joten ei tietoa siitä. Illalla menikin niin, että Nauru ja Tara olivat mätsäreissä, joissa hurahti tunti jos toinenkin, illalla Kida pääsi vielä lenkityksen ennen nukkumaanmenoa.
LA: Tara majaili äidillä edelleen, koska aussieiden kanssa oli viikonloppuna hulinaa. Lenkeiltään päivä oli varsin vaihteleva, sillä se hurahti rallytokokilpailuissa Karjaalla. Sen kummemmin sen siis aikoja ottanut ylös.
SU: Sama kuin edellisessä, laji vain vaihtui rallytokosta agilityyn. Koko päivä hurahti Vuokkoset-areenalla, joskin kävelin extrana vähän pidempää reittiä illalla kotiin, jossa ajallisesti meni 30-40min.
MA: Yhdistetty aamu-ja aamupäivälenkki liikutti meitä 1h 40min. Kiipesimme vuorelle, samosimme peltoja ja metsiä ja höntsäilimme pururadalla mukavasta kelistä nauttien. Jotain pientä treenailua oli välissä, mutta illalla lenkkeiltiin vielä 30min verran reipasta vauhtia.
TI: Taas vaihteleva päivä. Oona hoiti Naurun ja Taran lenkitykset, Kida ja Ora-mudi taas olivat minun mukanani Lahdessa. Aamu-ja päivälenkkejä on vaikea määrittää, mutta illalla kävin kolmen koplani kera vielä tunnin iltalenkillä Colhun ja emäntänsä kera.
KE: Aamun kohdalle merkitty 30min lenkki, samoin päivällä, joka sisälsi myös ruhtinaallisesti pallon heittelyä pellolla. Minä jumitin kouluttamassa illan, joten koirien päivä oli huomattavasti tylsempi. Illalla vielä pissatuksien hoito.
... ja torstaita en olekaan kirjoittanut enää ylös.


Jo riittää turhat (turhat?!) höpinät, koska nyt on (huonolaatuisen kuvan koristamana) siirtyä minun uuteen ylpeydenaiheeseen ja parhaaseen ystävääni: saanko esitellä, punainen Elsa!

Äitini varastosta tämä kultakimpale löytyi ja äkkiäkös minä sen itselleni raahasin. Väline oli mitä mainioin, kun kävimme sen Kidan kanssa testaamassa. Kida veti hienosti, rolla oli kevyt kapistus, hyvä potkia ja mainio ohjata. Jarrukin pelittää, vaikkakin toisen puolen vaatii öljyämistä. Tara ja Nauru juoksivat vapaana mukana, vaikkakin Nauru piti alkuun laittaa hihnanpäähän hölköttämään, sillä se häiritsi Kidan keskittymistä roikkumalla milloin korvassa, milloin joustohihnassa. Loppumatkasta se malttoi viipottaa omiaan ja purkaa leikkiturhautumaansa Tapsa-raasuun.

Videomateriaalia on varmasti tulossa, kunhan ensi kerran pääsee valoisaan aikaan Elsaa ulkoiluttamaan!


Eilen, sunnuntaina, kävimme Naurun kanssa Janakkalassa Wirneen-poppoon tottistreeneissä. Oli hauskaa päästä mukavan porukan äärelle hörppimään glögiä ja mutustamaan pipareita - ja taidettiin me vähän treenatakin. Astetta pätevämpi tottisherra oli jakamassa viisauksiaan, ja kyllähän tarkkasilmäinen mies huomasi ongelmaamme ratkaisun nopeasti. Ensialkuun puhuin luoksetulon powerista, johon saimme pari vinkkiä, vaikkakin aika samalla kaavalle jatkamme kuin tähänkin asti. Allekirjoittanut oli niin reipas koiran heitsaaja, että veti kerran komeasti nurinkin vauhdista keinonurmelle... ahem.

Seuraavaksi otin puheeksi seuruun ja sen ponnettomuuden. Ja niin sitä taas saan peiliin katsoa... Vauhtini on huomattavasti liian nopeaa ja pitkäaskelista Naurun vauhtiin nähden. Olen Kidan kanssa oppinut kulkemaan hyvin reippaasti, mutta Naurulla on eri vaatimukset, joihin minun pitäisi nöyrtyä. Hidastin tempoa ja seuruu oli huomattavasti kauniimpaa.

Kokeilin myös tunnaria itsekseni kentällä Lauran avustamana, sillä olohuoneessa se sujuu jo kympin arvoisesti. Meni niin päin seiniä kuin mennä ja voi, haistelu unohtui, suuhun napattiin satunnaisesti jokin kapuloista, jota pureskeltiin ylen tyytyväisenä. Täytyy kasata liike toimivaksi kokonaisuudeksi pala palalta myös häiriössä. Noudon otin myös puukapulalla, ja sitä hidasti suunnattomasti kissanruoka-palkka, jonka jätin Tuulin valvottavaksi kauemmaksi. Myös seuruussa odottava kaukopalkka herpaannutti Naurun keskittymistä kertakaikkisen voimakkaasti, mutta tämä vaatii vain lisää treenausta.

Nyt on aika pusertaa viimeiset hikipisarat otsalta, runtata koulu siihen kuntoon, että kehtaa yli kaksi viikkoa vain maata laakereillaan! Nauttikaa tekin saapuneista pakkasista - toivottavasti ne ja lumi säilyvät, jotta talvi ei muistuttaisi vain pitkää syksyä!

Kida <3 lumi

Sunnuntaina käytiin sitten vielä agittamassa. Sieltä ei kyllä ole mitään hyvää sanottavaa. Pitkä, pitkä päivä, kun katsoin Orankin hienot lähdöt. Kida oli vähän ulapalla jo lämmitellessä, lämppäkentällä teki hyvin, mutta itse koitoksessa kierrokset nousi kaakkoon ja kaikki meni päin mäntyä. Ensimmäisellä radalla rääkäisyni ei lotkauttanut korvaakaan, väärään putkeen sujahti tyytyväisenä. Toisella radalla taas loikki kontaktin miten tykkää, keppejäkään ei hakenut, vaikka juuri lämpätessä teki superhienoja keppejä. Joopa joo, kisatauko ja kisanomaisia treenejä, kontakteista puhumattakaan. Kyllä ärsyttää vieläkin. No, onneksi mieli parani tänään kauniissa pakkassäässä yhdessä aussieiden kanssa. Hihnat roikkuivat koristeena, kaksikko jolkotti kanssani. Ohitimme koiria, ihmisiä, hevosia, kauniisti ja yhteisymmärryksessä. Meillä oli hirmuisen mukavaa ja kuviakin nappailin. Harmi, että Tara oli vielä äidillä - vaikkakin tänäiltana hain sen kotiin. <3