Tara

i. Nordward Xander, Suomi + e. Nackelsbyyn Nicole Kidman, Suomi


Virallinen nimi:  Nackelsbyyn Tarantella
Rotu:  Novascotiannoutaja
Sukupuoli:  Narttu
Syntynyt:  18.4.2006
Kasvattaja: Tuula Lauhanen, Nakkila
Omistaja: Maija Piippo, Vantaa
Viralliset tiedot: KoiraNet
Agility: Medi2
Toko: ALO


Terveys:
    » A/A 0/0 (ell arvio, 10.2.2014)
    » Spondyloosilöydöksiä (10.2.2014)
    »Elämänsä ollut perusterve


Parhaimmat tulokset:
    » Näyttelyt Helsinki, AVO-EH AVK3
    » Agility Lempäälä 4.3.2012 LUVA, -5,19, sij. 1
    » Möllitoko ALO1, sij. 3
    » Agility Vantaa 12.1.2014 SERT, sij. 3


Luonne



Eräs toverini facebookissa kirjoitti kerran näin: "aina ku kattelen näitä koiruuksiesi kuvia ni oon sillee "on joo muut söpöjä. MUT TARA!" oon kevyesti puolueellinen." Hän ei ole ainut, taidan itsekii vähän olla. Muistan kyllä ajan, kun Tara oli kaikkea muuta kuin ihana ja vastustamaton koira: rajojaan alituisesti testaava, itsenäinen ja energinen nuori koira repi tyhmän kokemattoman ja lyhytpinnaisen omistajansa hermoja. Kaikesta sai aina vähän vääntää, ja monet itkut tuli itkettyä. Päivääkään en antaisi pois siitäkään huolimatta, että Tara opetti minulle vatavasti koirien sielunelämästä ja koulutuksesta. Se on ollut täydellinen ensikoira, vaikka pitikin huolen, ettei antanut mitään edes puoli-ilmaiseksi...

Tara on aina ollut hyvinkin älykäs, joskin malttamaton koira. Se on harrastuksissa varsinainen tehopakkaus, jonka kanssa ongelmia enimmäkseen aiheutti äänenäyttö. Nykyäänkin toko ja rallytoko on poistettava tavoitteellisesta listasta, sillä kiihkeän ja iloisen rouvaskoiran ilotoitotuksia ei liiemmin arvosteta. Agility on Taralle ehdottomasti paras laji, mutta siitä noutaja on semieläkkeellä vanhuuden tuomien kipeytymien takia Tara palkkautuu valtavasti jo itse tekemisestä. Sillä on aina hauskaa, sen naama on iloisella ilmeellä! Pallohullu ja ahne kuin mikä, helposti motivoitava eläin. Kaikista parasta puuhaa Tapsasta taitanee olla metsässä vapaana vaeltaminen kapeilla metsäpoluilla, jossa se mielellään mönkisi tunnin tai toisenkin. Kaikenmaailman puuhastelut aina hevostallilla hevosen kanssa vaeltamisesta on Tapsan kanssa tullut tutuksi. Se on minun kainaloeläimeni ja uskollinen ystäväni, jonka kanssa olemme kokeneet niin paljon yhteisentaipaleemme aikana.

Ei siis ole ihmekään, että Tara on kaikkien suosikki. Se on leikkisä, utelias ja äärettömän sosiaalinen. Se nauttii syliin tunkemisesta, kainalossa möyrimisestä ja sillä on ihan omia juttujaan, joille me perheenjäsenet aina naureskelemme. Tara on suosikkivieras myös äitini luona, jossa se istuu pihapassissa uskollinen lelu, tennispallo, rinnallaan. Äidin Rosa-pomeranianin silmissä Tara on idoli, eikä muutkaan maaseudun eläimet sitä pahalla silmällä katso. Lähelle nukkumaan, pienesti kuorsaava, onnellinen noutajaeläin on ehkä ihaninta, mitä minun elämässäni on tarjota.



Miten Tara saapui minulle?


Tara oli ihkaensimmäinen oma koirani. Karvaisia kavereita perheessämme oli ollut syntymästäni asti, ja
ensimmäinen (ja tällä hetkellä ainoa) koiraton hetkeni saapui, kun newfoundland-narttumme nukkui pois luotamme. Maija 15vee halusi sitten ostaa oman koiran. Rotuvaihtoehtona kävi mielessä kaikenlaisia eläimiä valkoisesta paimenesta lähtien, puhumattakaan lapsuuden unelmasta bordercolliesta, mutta lopulta vaihtoehtoja oli kolme: aussie, lapinkoira ja tolleri. Äitini ei vielä tällöin ollut suuri paimenten ystävä ja niimpä päädyin novascotiannoutajaan: hyvän kokoinen, energinen, näppärä, eikä mikään lapanen.

Tapa, jolla ostin Taran, on ehkä huonoin ikinä. Älkää ottako mallia. Halusin ehdottomasti narttupennun, soittelin vapaana olevia sellaisia, ja varasin ensimmäisen jonka löysin. Way to go! Olin onnekas, sillä pakkauksena Tara on paras mahdollinen ja terveydeltäänkin ollut hyvässä hapessa, ellei onnettomuushenkisiä sota-arpia oteta mukaan.... Vihjeenä esimerkiksi kyynpurema, joka taitaa olla neidin dramaattisin kokemus aikuisiällään.

Rippileirin jälkeen ajoimme suoraan hakemaan possua muistuttavaa, kieppinä juoksevaa tehopakkausta kotiin. Tapsa oli vilkas ja reipas pentu, joka kotiutui uuteen paikkaan hyvin nopeasti. Heinäkuun helteillä rippijuhlien aikaan se kuorsasi tyytyväisenä, vaikka tupa oli täynnä ihmisiä. Ehtipä se aiheuttaa harmaita hiuksiakin, kun luulimme sen karanneen jonkun vieraan ovenavauksella: emme löytäneet tuntikausien etsintöjen jälkeen punaista pentua, ja kun olimme jo luopuneet toivosta, mönki hyvin unelias ja haukotteleva pallero meitä vastaan sisältä talosta. Missä Tara oli sikeitä uniaan viettänyt, sitä emme tiedä vieläkään, sillä käänsimme koko talon ympäri.

Tara on ollut mukanani aina. Sille on naurettu ja siihen ei aina ole uskottu, mutta se on vakuuttanut kaikki olemalla maailman paras noutajaeläin, mitä ihmisolento voi rinnalleen toivoa.


Lukijat